Alkuun haluan todeta, että älä kokeile moksibustiota itseksesi kotikonstein, erityisesti paloturvallisuussyistä ja ettei sinulle tule palovammoja!!! Kysy ehdottomasti koti-ohjeet mahdollisiin hoitoihin ammattilaisilta ja saat myös vinkit laadukkaisiin moxavälineisiin. Turvallisuus ennen kaikkea.
Tässä ensimmäiseksi reilun neljän minuutin videoesittely moxasta havainnollistamaan millainen hoitomuoto on kyseessä (englanniksi).
Kuten monilla muillakin kiinalaisen lääketieteen hoitomuodoilla, myös moksibustiolla on pitkä historia, se on yksi varhaisimmista hoitomuodoista. Moksibustio (moxa) on mahdollisesti alkanut nuotiolla lämmittelystä ja haavojen polttamisesta. Varhaisimmat todisteet moxan käytöstä ovat Shang-dynastian ajalta (noin 1600 eaa. – 1046 eaa.) Moxa on osa akupunktiota.
Moxassa kuumennetaan akupunktiopisteitä, neuloja tai meridiaaneja ja pyritään aktivoimaan meridiaanikanavan tai pisteen toimintaa. Moxa on koettu vahvistavana ja elinvoimaa lisäävänä. Akupunktio taas on ollut enemmän säätelevä tekniikka. Itse koen moxaushetken hyvin rentouttavana lämmön tunteen levitessä laajemmin koko kehoon. Erityisen miellyttävä tunne jos paleltaa. Moxattava alue voidaan myös hieroa auki ja moxata päälle (moxan vaikutus menee syvemmälle pehmytkudokseen).
Moxaa ei suositella jos on kuumetta (joitakin pisteitä voidaan silti käyttää). Migreenistä kärsivillä niskan ja yläselän moxaus voi laukaista migreenikohtauksen. Kortisonia käytettäessä tuntoaisti saattaa olla huono moxattavalla alueella, joten näkyviä merkkejä ihossa tarkkaillaan enemmän. Kehon tulehdustiloissa voidaan käyttää moxaa mutta tulineula on usein parempi vaihtoehto. Tulineulasta kirjoitan enemmän kun olemme käyneet tämän tekniikan läpi koulussa.
Terveyttä ylläpidettäessä moxausta voidaan tehdä 1 kerta per viikko ja ”ongelmatilanteissa” tätä useamminkin. Moxausaika on yleensä 15-30 minuuttia ja riippuen moxan tarkoituksesta moxausta voidaan tehdä useasti samanakin päivänä. Sinulle saa tulla hoidon aikana lämmön/ kuumotuksen tunne mutta EI polttavaa tunnetta. Hoitajasi voi myös tunnustella hoitoaluetta varsinkin kun alueella alkaa näkyä punertavuutta. Moxaa voidaan tehdä päästä varpaisiin ja sen vaikutukset saattavat tulla enemmän viiveellä kuin akupunktion. Pään alueella esimerkiksi korvan ja leuan moxaa voidaan käyttää apuna purema- ja kuulo-ongelmiin. Pienet suhinat yksittäisissä hiuksissa eivät haittaa mutta moxatessa varotaan tottakai hiuksia. Moxaan itseäni lähinnä kotona kylpyhuoneessa tai tiloissa, jotka on helppo tuulettaa. Toivottavasti minulla joskus olisi myös toimitila, jossa voisin kuitenkin tehdä sekä tulimoxausta että tulikuppausta lasikupeilla.
Nykyisin perinteisintä tulimoxaa käytetään vähemmän sillä esimerkiksi monissa toimitiloissa on tiukat paloturvallisuussäännökset. Moxa jättää jälkeensä usein hieman savun tuoksua tai voimakkaampaa pujon tuoksua, jota voidaan myös polttaa moxauksessa. Tulimoxa korvataan nykyisin usein sähkömoxalla, infrapunalampuilla tai laserilla tehdyllä moxalla.
Kiinalaisessa perinteessä yksi pitkäikäisyyden salaisuus on moxa: sillä on koettu olevan useita vahvistavia ja suojelevia ominaisuuksia käytettäessä sitä erityisesti stimuloimaan tiettyjä pisteitä vatsan ja jalkojen alueella. Moxibustio tehdään joko suorana moxana tai epäsuorana moxana. Näistä lisää seuraavaksi.
Suora moxa
Suoramoxassa käytetään erityistä moxavillaa (villojen laaduissa on eroja), siitä tehtyjä jyväsiä tai pieniä kartioita poltetaan suoraan iholle. Tällöin kyseessä on arpeuttava suoramoxa. Jos moxajyviä poltetaan suoraan iholle, alueelle jää palojälki ja usein pieni arpi. Jyviä voidaan käyttää esimerkiksi sormien moxauksessa. Suora moxa polttaa ja tuntuu monista epämukavalta, ainakin aluksi. Ensimmäisten jyvien jälkeen iho ei enää tunne polttamista samalla tavalla. Suoramoxa voidaan tehdä myös niin, että moxakartio on iholla, mutta se otetaan heti pois, kun se alkaa polttaa. Tämä toistetaan useamman kerran.
Neulamoxassa neulaan kiinnitetty moxavilla tai moxasikari kuumentaa palaessaan neulaa: ensisijaisena tavoitteena on stimuloida ja vahvistaa Qi:tä (energian/ hapen kulkua kehossa) eikä niinkään saada kuumuutta kehoon.
Epäsuora moxa
Epäsuora moxa on miellyttävämpi tapa stimuloida pisteitä. Tavoitteena on avata meridiaanikanavien virtausta (pääkanavia on 12) ja varmistaa tasainen kierto niissä. Tarkoitus ei ole kuumentaa kehoa vaan muuntaa kehon kosteutta ja kylmyyttä sekä tehdä pehmytkudokset joustaviksi.
Epäsuoraa moxaa käytetään paljon napamoxassa (napamoxasta lyhyesti alempana).
Epäsuoraa moxaa tehdään useimmiten väliaineen kanssa, jolloin moxan lämpö siirtyy iholle jonkin väliaineen kautta. Yleisimmin käytetään suolaa, inkivääriä ja valkosipulia. Valitulla väliaineella saadaan vaikutettua haluttuun lopputulokseen. Tästä lyhyesti seuraavaksi.
Inkivääri- ja valkosipulimoxa
Inkivääristä tai valkosipulista leikataan muutaman millin paksuinen lastu, johon tehdään pieniä reikiä veitsellä tai haarukalla. Lastu asetetaan iholle pisteen päälle ja sen päälle asetetaan moxakartio/ villaa. Tätä poltetaan, kunnes tulee polttava tunne, jolloin kartio poistetaan. Kartioita poltetaan aina tietty määrä tai kunnes on havaittavissa punoitusta ja kostumista iholla. Tavoitteena on poistaa kehon kosteutta ja kylmyyttä. Valkosipuli lämmittää enemmän ja hoitaa hieman eri tavalla kuin inkivääri.
Valkosipulimoxaa on käytetty myös tuberkuloosin hoidossa: tässä hoidossa tosin ei käytetä tulta ja valkosipulia käytetään selän puolen pisteissä navan sijasta.
Suolamoxa
Suolamoxa vai napamoxa? Suolaa käytetään yleensä navan moxaamiseen. Napa täytetään suolakiteillä ja sen päälle laitetaan leikattu lastu tuoreesta inkivääristä. Tätä pistettä käytetään usein ruuansulatusvaivojen, tunneperäisten vatsavaivojen ja epämääräisten pahoinvointien hoitoon. Napamoxa sopii myös uupumukseen ja synnytyksen jälkeiseen voimattomuuteen. Napamoxa saattaa aiheuttaa voimakkaan tunnevyöryn. Lapsilla vaivoja on hoidettu moxaamalla navan ympärillä olevia akupisteitä.
Napamoxa on erittäin käytetty hoitotapa. Alun videon loppupuolella myös napamoxa.
Moxasikari ja hiilimoxa
Moxasikari on yleisin tapa tehdä epäsuoraa moxaa eli ei polteta mitään suoraan iholla. Sikari on usein tehty pujon sukulaiskasvista nimeltä Artemisia argyi. Pujoa voi kerätä myös itse ja kuivattaa: pujomme sopii erinomaisesti moxaukseen. Kuivatusta pujosta tehdään moxavillaa, jota kääritään erikokoisiksi sikareiksi. Sikari sytytetään ja sen etäisyyttä ihosta vaihdellaan jokaisen tuntemusten mukaan: iholle tulee punertava kohta ja tietysti lämpö tuntuu kehossa. Pujossa itsessään on useita hyödyllisiä vaikutuksia oikein käytettynä: sitä voidaan käyttää esimerkiksi apuna kuukautiskipuihin, astmaan ja yskään.
Hiilimoxa/ puikko on savuton versio moxasikarista tai -kartiosta. Hiilen palamisesta ei synny varsinaista savupilveä mutta savun tuoksua saattaa jäädä leijailemaan ilmaan. Tämä moxa soveltuu kuitenkin paremmin käytettäväksi monissa paikoissa kuin esimerkiksi moxasikari, josta tulee palokaasuja. Palava hiilipuikko tuodaan stimuloimaan lähelle haluttuja pisteitä: hiilen lämpötila voi nousta 800 asteeseen eli lämpöä riittää!
Hiilimoxaa voidaan tehdä myös suoramoxana, jossa hiilikartiot tai pienet hiilijyvät ovat pienen korokkeen päällä ja ne kiinnitetään suoraan iholle. Hiili saa palaa loppuun asti.
Moxalaatikko
Moxalaatikoiden sisälle voidaan laittaa joko moxavillaa, hiiliä tai moxasikarin pätkiä palamaan. Laatikko laitetaan esimerkiksi selän päälle tai kädessä pitäviä laatikoita liikutellaan meridiaanikanavien yläpuolella. Näin saadaan lämmitettyä laajempi alue kerralla. Moxalaatikoita käytetään enemmän Kiinassa (ks. tämän postauksen alussa oleva video: myös moxalaatikko nähtävissä).
Moxassa on mielestäni paljon samoja piirteitä kuin suomalaisessa saunassa vaikka se onkin erilainen tapa hoitaa: lämpöä, kuumotusta, joskus pukkaa superpaljon hikeä, rentoutumista, apua kehon vaivoihin ja hyvän olon tunteen leviämistä koko kehoon.
Lähteet: Kiinalaisen lääketieteen Akatemian opetusmateriaalit (referoitu) ja omat muistiinpanoni lähiopetuksessa