Kiinalaisen lääketieteen akupunktio vs. lääketieteellinen akupunktio
Kiinalaisen lääketieteen akupunktiossa käytetään kieli-, kasvo- ja pulssidiagnostiikkaa osana hoidon diagnosointia. Nämä eivät ole osa lääketieteellisen (länsimaalaisen) akupunktion diagnostiikkaa. Lääketieteellisen akupunktion harjoittajat (esimerkiksi lääkärit ja fysioterapeutit) käyvät usein omissa koulutuksissaan läpi lyhyesti kiinalaisen lääketieteen mukaista ihmiskuvaa ja teoreettista taustaa mutta pysyvät usein tiukasti tutkituissa neuloitusmahdollisuuksissa.
Suomessa terveydenhuolto käyttää akupunktiota yleensä vain tiettyihin sairauksiin, kuten poskiontelotulehdukseen, migreeniin ja kipuhoitoihin. Suomessa lääkärien akupunktiokoulutus on keskittynyt länsimaiseen sairauskäsitykseen ja sairauksien hoitokaavoihin, eikä oikeastaan perustu kiinalaiseen lääketieteeseen. Esimerkiksi poskiontelotulehdus hoidetaan tietyllä pisteyhdistelmällä, jolla on voitu tilastollisesti osoittaa olevan vaikutusta kyseiseen vaivaan. Hoito tehdään usein ilman kiinalaisen lääketieteen diagnoosia ja hoidon muokkaamista yksilön tilan mukaan. Tutkimusten mukaan monet standartoidut hoitokaavat ovat kuitenkin osoittautuneet toimiviksi.
Lääketieteellisessä akupunktiossa hoito kohdistuu useimmiten lihaksiin, hermoihin ja triggerpisteisiin. Neuloja ei välttämättä pistetä akupunktiopisteisiin vaan jännittyneisiin lihaksiin, jolloin neuloitus on usein kivuliaampaa. Fysioterapeutit ovat pääasiassa keskittyneet hoitamaan tuki- ja liikuntaelimistöä ja akupunktiota käytetään lähinnä kivunlievitykseen.
Sekä kiinalainen että lääketieteellinen akupunktio hoitavat tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja ja rasituksia mutta psyykkisen puolen ongelmatilanteita hoidetaan enemmän kiinalaisen lääketieteen puolella, esimerkiksi ahdistuneisuutta, jännitystä, masennusta, mielen levottomuutta, stressiä ja unettomuutta.
Dry needling (kuivaneulaus)
Akupunktio on vanha kiinalainen hoitomenetelmä. Ohuilla neuloilla (alunperin terävillä kivillä) on tuhansia vuosia parannettu erilaisia vaivoja. Dry needling (kuivaneuloitus) sai alkunsa 1940-luvulla mutta laajemmin kuivaneuloitus yleistyi 1970-luvulta alkaen. Osaavissa käsissä dry needling on tehokas kivunlievityksen muoto ja se on ollut osa myös kiinalaisen lääketieteen kiputilojen hoitoa. Ensimmäiset Suomessa koulutetut dry needling-hoitajat valmistuivat 2017. Yhteinen tavoite molemmissa hoitomuodoissa on kivunlievitys mutta muuten kyseessä on erilaiset hoitomuodot.
Dry needling (kuivaneulaus) on länsimaiseen lääketieteeseen perustuvaa akupunktioneuloilla tehtävää hoitoa. Hoito perustuu pelkästään neulan aikaansaamaan vaikutukseen. Kuivaneuloituksella tarkoitetaan sitä ettei ihon alle injektoida mitään aineita. Neuloina käytetään ohuita ja steriilejä kertakäyttöneuloja, kuten akupunktiossakin. Dry needling-hoidossa käsitellään pehmytkudoksessa (myofaskia) sijaitsevia triggerpisteitä. Pinnallisempaa neuloitusta käytetään hoidettaessa esimerkiksi nivelalueen oireita ja heijastekivun alueita. Hoito stimuloi immuunijärjestelmää paikallisesti ja laukaisee kehon omia paranemisprosesseja. Hoito poikkeaa kiinalaisesta akupunktiosta siten, että akupunktiossa hoidetaan meridiaaneilla eli energiakanavilla olevia akupisteitä kiinalaisen lääketieteen teoriataustan mukaisesti. Dry needling ei siis ole akupunktiohoitoa.
Opinnot
Dry needlingin peruskoulutus koostuu viidestä 2-3 päivän lähijaksosta. Kiinalaisen ja lääketieteellisen akupunktion opinnot koostuvat pidemmistä opintojaksoista (lähi- ja etäopiskelua, harjoittelua itsenäisesti…) ja harjoittelua tehdään molemmissa vähintäänkin satoja tunteja. Suomessa perinteisen kiinalaisen lääketieteen akupunktiohoitajan koulutus kestää noin neljä vuotta. Opintokokonaisuuksissa eri oppilaitosten välillä on eroja. Valitsin itse Kiinalaisen lääketieteen Akatemian osittain siksi että koulu tarjoaa Suomen laajimman koulutuksen kiinalaisen lääketieteen ja akupunktion osalta. Akatemia järjestää lisäksi ainoana kouluna Suomessa sairaalaympäristössä tapahtuvaa klinikkaharjoittelua (Eiran sairaalassa).
Opintosuunnitelma pohjautuu pitkälti Pekingin kiinalaisen lääketieteen yliopiston opetussuunnitelmaan, sovellettuna Suomen ja Euroopan standardeihin ja koulutusvaatimuksiin. Koulutus täyttää kiinalaisen lääketieteen Euroopan kattojärjestön ETCMA:n asettamat koulutuskriteerit, joten opintojen päätyttyä voi hakea suoraan kansainvälisiin jatkokoulutuksiin Euroopan yliopistoissa. Opetussuunnitelma kattaa myös Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys ry (FinnAcu) koulutusvaatimukset.
Lähteet: Suomen Dry needling-yhdistys, kiinalainenlaaketiede.fi & Integrative Acupuncture
Kivun kaari
”Opiskelu matalan pöydän ääressä aiheutti minulle kamalan kivun etenkin selän ja hartian seutuun. Lopulta kipu oli niin kova, että käännyin rouva Makiokan puoleen. Kysyin neuvoa sopivista särkylääkkeistä, sillä hänen miehensä oli lääkäri. Rouva Makioka kuunteli huoleni ja sanoi, etten tarvitse mitään lääkettä. Hän näyttää minulle muutaman venyttelyliikkeen ja jos jumppa ei auta, neuvoo sopivan hoidon.
Muutaman päivän jälkeen, kun rouva Makioka saapui tiedustelemaan vointiani, vaikersin edelleen tuskissani. Jumppa ei ollut tuottanut toivottavia tuloksia. Rouva Makioka saattoi minut akupunktiohoitolaan, jossa käytettiin sähköimpulsseja yhdistettynä perinteiseen akupunktioon. Olin jo itkuun purskahtamaisillani, kun näin hoitolan suuren salin tatamimattoineen. Olin vain halunnut kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja, kuten asia olisi Suomessa hoidettu, jotta olisin voinut palata opintojeni pariin.
Huonetta kiersivät tatamimatot, yksi per asiakas, matolla oli kova palkkimainen niskatuki, ja miehiä hääri tatamimattojen välissä tekemässä erilaisia hoitoja. Paikka oli täynnä japanilaisia keski-ikäisiä tai vanhempia miehiä ja naisia. Rouva Makioka selitti vaivani vanhemmalle miehelle, joka hymähteli vastaukseksi, kirjoitti nimeni ja muistiinpanoja tai hoito-ohjeita lappuun, jonka kiinnitti tatamin jalkopäähän. Minun käskettiin käydä pitkälleen tatamille ja odottaa. Sain iltapäivän aikana akupunktiohoitoa, sähköhoitoa, lämpöhoitoja ja manipulatiivista fysioterapiaa muistuttavaa hoitoa. Hoidot kestivät useamman tunnin ja lopuksi sain vielä jumppaohjeet kotiin lähtiessäni. Olin hyvin skeptinen ja laskin, että olin menettänyt monta tehokasta opiskelutuntia. Seuraavana aamuna herätessäni kipu oli kuitenkin lähes poissa.
Tämä muutti suhtautumistani lääkkeiden syöntiin täysin. Kivulla on oma elämänkaarensa, jonka kanssa on hyvä tulla tutuksi. Vuosien aikana Japanissa opin, että lääkärit eivät kevyin perustein määrää antibiootteja tai kovia kipulääkkeitä. Jos näille oli tarvetta, hoidettiin elimistöä samalla holistisesti erilaisin luontaistuottein. Lihaskipuja hoidettiin aina ensisijaisesti joogan tai akupunktion avulla. Tämä jäi myös minulle tavaksi, enkä ole sen koommin ottanut normaaleihin lihaskipuihin ja jumeihin relaksantteja tai särkylääkkeitä. Myös mielenvoimalla on merkitystä: kivun hieman vaimennuttua on hyvä lähteä katsomaan jotain kaunista. Minä kävin ihastelemassa temppeleiden puutarhoja ja kulutin enemmän aikaa taidemuseoissa, ihan lääkärin määräyksestä.”
-Lainaus Minna Eväsojan kirjasta ”Melkein Geisha – Hurmaava ja hullu Japani”